ROI on lyhenne englanninkielisistä sanoista ”Return on Investment”. ROI tarkoittaa tuottoastetta, minkä sijoittaja saa pääomastaan, jonka on sijoittanut yritykseen. Se kertoo sen, mitä sijoitettu pääoma on tuottanut. Ari Rajala on listannut Kauppalehdessä yrityksiä, joilla on ollut vuonna 2015 paras tuottoaste. Lista on varmasti muuttunut tämän jälkeen.

Kaikissa yritysmuodoissa voidaan käyttää mittarina ROI:ta. Jos yrittäjä käyttää tilitoimistoa tai on kevytyrittäjä, hän voi pyytää taloushallinnosta vastaavaa laskemaan yrityksensä sen hetkisen ROI:n. Myös sijoittajat, osakkeenomistajat ja kommanditäärit ovat kiinnostuneita ROI:sta. Jos on aikeissa ostaa jonkun yrityksen, kannattaa tutustua edellisen ja sitä edellisen vuoden tilinpäätöksiin ja ROI:hin.

Miten ROI lasketaan

Pääoman tuottoaste eli ROI lasketaan siten, että kirjanpidosta otetaan kahdentoista kuukauden tilikaudelta liiketulos ja siihen lisätään rahoitustuotot. Siitä saatu summa jaetaan sijoitetulla pääomalla. Sen jälkeen osamäärä kerrotaan sadalla. Liiketulokseen tulee lisätä rahoitustuotot. Rahoitustuottoja tulee verottajalle, sijoittajille ja omistajille. Tuotot ovat esimerkiksi korkotuloja. Sijoitettu pääoma muodostuu omasta pääomasta ja mahdollisista korollisista luotoista. Taseen loppusumma vähennettynä korottomalla vieraalla pääomalla tarkoittaa sijoitettua pääomaa.

Myytävän yrityksen taloudellinen tila on heikko, jos pääoman tuottoaste on alle viisi prosenttia. Sen sijaan jos tuottoaste on yli viisitoista prosenttia, on sijoitetun pääoman tuottoaste hyvä. Jos tuottoaste on alle viisitoista prosenttia, vaatisi tyydyttävä tuottoaste uudelta yrittäjältä panostuksia ja uudistuksia, jotta yritys kannattaisi paremmin. Monet tyydyttävät yritykset esimerkiksi sosiaali- ja terveysaloilla ovat purkaneet omistuksistaan niitä rakenteita, joiden ylläpito tulee kalliiksi. Sen vuoksi Suomessa on ennätysmäärä myytäviä entisiä kouluja, hoitolaitoksia ja pankkitiloja. Palvelualoilla palvelujen ulkoistaminen on parantanut ROI:ta.

Pääoman tuottoasteen vaikutus työllisyyteen

Julkisen laitoksen on annettava tilinpäätös toiminnastaan tilikauden lopulla ja ilmoitettava tiedot verottajalle. Yksityisen yrittäjän on lisäksi annettava tiedot yrityksen päättäjille ja osakkeenomistajille. Tähän asti julkiset laitokset ovat pärjänneet heille myönnettyjen valtion ja kuntien rahoituksen turvin. Koska julkista rahoitusta on pienennetty suhteessa kuluihin, ovat monet julkiset laitokset alkaneet karsia kuluja kovalla kädellä. Entisiä kunnallisia palveluja on muutettu osakeyhtiömuotoisiksi ja niiden tulosta verrataan sijoitetun tuottoasteen lukemaan tilikauden lopulla. Ihmisiä irtisanotaan tai siirretään uusiin yhtiöihin ja heidän työsopimuksiaan muutetaan ja joidenkin työsuhteet jopa päätetään, jos uudessa yhtiömuodossa ei ole riittävästi töitä. Osa entisistä työntekijöistä ryhtyy kevytyrittäjiksi ja palaa tekemään samoja töitä.

Ulkoistaminen on vain tilapäinen ROI:n parantamiskikka

Surullisin uutinen taannoin uutisissa oli kuinka kehitysvammaisia siirrettiin hoitopaikasta toiseen silloin, kun jokin toinen palveluntuottaja tarjosi palvelun halvemmalla. Ihmiset jo kyselivät, onko yhteiskunta muuttumassa huutolaispolitiikkaan, jossa palvelun tuottaja on sen halvin tarjoaja.

Joissakin kaupungeissa on ruokahuolto siirretty keskuskeittiöihin, joissa valmistetaan eri laitoksille aterioita, jotka pakattuina kuljetetaan laitoksiin määrättynä kellonaikana. Silloin ruuan vastaanottavan laitoksen henkilökuntaa ei enää tarvita kuin yksi, jolla on hygieniapassi. Ruuan vastaanottaja purkaa ja asettelee ateriat tarjoiluastioihin ja pitää ne tarvittaessa lämpiminä keittiön uuneissa. Erikseen on merkitty erikoisruokavaliota noudattavien ateriat. Jääkaappeihin nostetaan juomat sekä voileivät ja leikkeleet ennen tarjoilua. Tyhjät keskuskeittiön pakkaukset palautetaan noutopisteeseen. Keittiöapulaiset saattavat tulla henkilöstövuokrausyrityksestä eli ”reppufirmasta”.

Ulkoistaminen näkyy myös julkisten tilojen siivous- ja vartiointitoimessa. Yhä useampi siivooja, vahtimestari tai vartija tulee töihin henkilöstövuokraukseen erikoistuneen yrityksen kautta. Monissa myymälöissä ja konttoreissa on “reppufirman” kautta palkattu työntekijä. Silloin ei yrittäjälle tule raskaita työnantajakuluja, mutta silti yritys pyörii.

ROI:ta on pyritty alentamaan työsuhteen alussa solmittavilla nollasopimuksilla, joita ammattiyhdistysjärjestöt vastustavat voimakkaasti. Nollasopimuksella työntekijä sitoutetaan yritykseen ja hänellä on kaikki samat velvollisuudet kuin tavanomaisesti palkatulla työntekijällä, mutta hänen palkkansa muodostuu vain tehtyjen tuntien mukaan. Tämä voi aiheuttaa yhteiskunnalle lisää kuluja, jos nollasopimuksen tehnyt joutuu hakemaan lisäksi toimeentulo- tai työmarkkinatukea. Pelikasinotkin pyörivät pääasiassa internetissä online-muodossa ja pelintarjoaja voi hommata koodaajan vaikka reppufirmasta. Toisaalta opiskelijat ja kotiäidit voivat ottaa mielellään henkilöstövuokrausyrityksestä töitä, joten asiasta ollaan montaa eri mieltä.